Viimeisenä iltana Pekingissä menin syömään kiinalaista Tiananmenin kupeeseen kiinalaisen ystäväni kanssa. Tilasimme kiinalaisittain tyypillisen tapaan liian paljon ruokaa; pöydässä oli dumplingseja, papuja, possua ja yhtä mun lemppariruokaa di san xiania (地三鲜) eli munakoisoa, vihreää paprikaa sekä perunaa herkullisessa kastikkeessa. Ruokaa jäi paljon yli. Itse asiassa annokset näyttivät melkein siltä, että emme olisi syöneet niistä puoliakaan. Ainoastaan kaikki dumplingsit jaksoimme popsia loppuun saakka.

Pohdimme siinä sitten mitä tekisimme kaikelle ylijääneelle ruualle. Olin juuri oppinut uuden kiinalaisen sanan da bao (打包), joka tarkoittaa take-awayta. Tiesin kuitenkin, että da bao olisi tilanteessamme mahdoton, koska aioimme jatkaa iltaa vielä Houhaihin. Niimpä sanoin puolitosissani, että viedään ruuat Pekingin köyhille. Kiinalainen ystäväni mietti vähän aikaa sanomaani ja innostui sitten ehdotuksesta. Pyysimme tarjoilijaa da bao:maan ylijääneen ruuan, ja saimme mukaamme kassillisen tyroksipakattua ruokaa.

Sitten lähdimme etsimään köyhiä. Kadulla, jossa ravintola sijaitsi, heidän löytämisensä ei luulisi olevan hankalaa. Ravintola kun sijaitsi turistikohteiden Jingshanin ja Tiananmenin välissä. Kuitenkaan yhtäkään kerjäläistä ei tullut vastaan. Ainoastaan yksi pullonkerääjä tonki läheistä roskista.

Jouduimme sitten hetken päästä luovuttamaan. Kiinalainen kaverini tiesi lopulta syyn kerjäläisten mystiseen katoamiseen katukuvasta. Kiina viettää suurta 60-vuotis juhlapäivää, ja hallitus on valmistaunut tapahtumaan muun muassa ”siistimällä katukuvaa”. Tuota juhlapäivää vietetään lokakuun ensimmäisenä päivänä.

Jatkoimme matkaamme sitten Houhaihin. Sielläkään ei näkynyt kerjäläisiä. Sen sijaan opettajia oli liikenteessä. Kyseisenä päivänä vietettiin opettajien päivää, mikä tarkoittaa kaikille opettajille (ja opiskelijoille) puolen päivän mittaista lomaa.

 

Nyt olen takaisin Suomessa. Olen ollut täällä jo kohta kolme viikkoa. Lentomatka takaisin Suomeen Moskovan kautta oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Viereeni istui hauska kiinalainen setä, joka huolimatta viiden kuukauden oleskelusta Australiassa ei osannut sanoa englanniksi muuta kuin ”hello” ja ”thank you”. Puhuimme sitten kiinaa, mikä oli hauskaa. Kiinalainen setä sattui olemaan eläkkeellä oleva opettaja joka oli turistimatkalla Moskovaan neljänkymmenen muun kiinalaisen kanssa. Jos en ymmärtänyt jotain mitä hän sanoi, hän kaivoi esiinsä muistilehtiön ja alkoi piirtämään kiinalaisia merkkejä sekä kuvioita selittääkseen asiansa.

Samalla rivillä, missä paikkamme olivat, istui myös kaksi venäläistä. He olivat erittäin herttaisia ja ystävällisiä siihen saakka, kunnes alkoivat juomaan vodkaa. Toinen venäläisistä – jonkin Moskovan yliopiston biolääketieteellisen tiedekunnan pääjehu – alkoi vähän liian läheiseksi. Hän olisi halunnut väkisin esitellä minulle kaikki Moskovan nähtävyydet, vaikka yritinkin hyvin selkeällä palikka-englannilla selittää, että ei en ole menossa Moskovaan vaan vaihdan vain konetta siellä. Lisäksi jouduin pitämään sudoku-tehtävä-lehdestäni kaksi käsin kiinni, ettei professori olisi repinyt sitä pois minulta sopimattomana nuorelle naiselle. Toinen venäläisistä oli taas reissanut autolla perheineen Suomessa ja hänellä sitten riitti puhuttavaa niin Savonlinnasta, Turusta, juhannuksesta kuin Helsingin huonoista parkkipaikoista. Sain venäläisiltä kahteen kertaan heidän käyntikorttinsa. Kahteen kertaan siksi, koska he unohtivat toista kertaa käyntikorttiaan antaessaan, että olin jo semmoisen saanut.

Lennon laskeuduttaessa kukaan ei jäänyt (minä mukaan lukien) odottamaan mitään koneen täydellistä pysähtymistä, vaan kaikki ryntäsivät käytävälle repimään laukkuja alas. Tässä vaiheessa lentoemot syöksyivät koneen käytäville karjumaan – kyllä karjuman – että nyt kaikki istuu alas ja odottaa kiltisti että kone on kokonaan pysähtynyt. Matkustajat tottelivat – tosin vastahakoisesti joko tuhahdellen tai hymyillen.

Moskovan lentokenttä oli sekava. Ehdin kuitenkin hyvin finskin jatkolennolle. Odotusaulassa oli rauhallisesti odottavia, hiljaisia ja suurikokoisia asiakkaita. Koneen laskeuduttua Helsinki-Vantaalle olin ensimmäisenä ryntäämässä koneen vieressä odottavaan bussiin. Siellä sitten odottelin kärttyisän hermostuneesti muita suomalaisia, jotka eivät osanneet käyttäytyä vaan olivat luvattoman hitaita laukkujen keräämisessä sekä siirtymisessä.

 

Aika Suomessa on mennyt nyt hyvin. Olen tottunut jo aika hyvin elämänmenoon täällä. Hongkongin ja Pekingin ajat tuntuvat irrallisilta kokemuksilta. Opinnollisesti en saanut Kiinasta niitä vastauksia, joita laatimassani motivaatiokirjeessäni silloin aikanani rustailin. Olen entistä enemmän sekaisin, enkä tiedä mistä aloittaa gradun kirjoittaminen täällä Oulussa - jos aloittaa ollenkaan. Huoh. Annan itselleni vielä ainakin puolivuotta graduvapaata aikaa, jotta ehdin kunnolla miettiä. Kai se aika tärkeä päätös on kuitenkin.

On silti hyvä olla Suomessa taas..

 

Meiltä meni kämpästä sähköt. Vuokranantaja asuu meidän yläkerrassa, joten päätin kysyä häneltä neuvoa. Vuokranantaja ei juurikaan puhu englantia, ja minä en juurikaan puhu kiinaa, mutta päätin silti sopertaa jotakin mandariiniksi tyylin näin: "women mei you dian, ni keyi qu kankan ma?" (vapaa suomennus: "Meillä ei ole sähköä. Voitko tulla katsomaan?).

Sitten olin vuokranantaja-tädin kanssa hississä matkalla meidän kämppään. Hississä oli painostava hiljaisuus. Vuokranantaja päätti lopulta rikkoa sen, ja kävimme kiinaksi pienen keskustelun. Se meni jotenkin seuraavalla tavalla:

Vuokranantaja: "Oletko syönyt?"

Minä: "Olen. Minä olen syönyt. Entä sinä?"

Vuokranantaja: "Kyllä, söin juuri. Nyt olen kylläinen".

Minä: "Minäkin olen kylläinen".

Sitten hymyilimme toisillemme kauniisti. Kiinalaisen small-talkin aihe on yleisimmin ruoka ja syöminen.

(Ja kämpässämme on taas sähköt. Sulakkeet oli jotenkin vaan poksahtaneet).

Tänään töissä ajattelin vaihteeksi small-talkata suomalaiseen tyyliin säästä kun hiljainen hetki taas jossain vaiheessa yllätti. (Olimme tosin käyneet jo aiemmin pitkän keskustelun ruuasta, ja siitä kuinka aiomme syödä lounaaksi kylmiä nuudeleita sesam-kastikkeessa ja kuinka jälkiruuaksi aiomme popsia vesimeloonia.)

Päätin kysyä työkaveriltani Kiinan talvesta. Työkaverini kertoi kylmästä talvesta ja kuumasta kesästä. Sitten ihmettelin, että ompa hassua että Pekingissä on nyt niin kuuma vaikka talvet ovat hyytävän kylmiä. Sitten totesin maantietelijän tavoin, että kyseessähän on mannerilmasto. Meillä kun Suomessa on järviä ja meri vieressä sekä vielä golf-virta, niin lämpötilat ne mukavasti tasoittuu. Tähän työkaverini totesi, että Kiinan suuret lämpötilan vaihtelut johtuvat kyllä siitä, kun Kiina on maailman keskipiste. Ahaa, niimpä tietysti. Päätin kyllä laittaa työkaverin kommentin kielimuurin piikkiin. Onhan Kiina mandariiniksi toki Zhongguo mikä tarkoittaa kirjaimellisesti keskimaata. Mutta että Kiina olisi centre of the world..? hmm.. se tietysti riippuu, mistä katsoo... 

Mulla on muutes lennot nyt varattuna. Tuun Suomeen ens kuun 11. päivä!

Ulkona on kirkas taivas ja 35 astetta lämmintä. Meidän kämpän sisälämpötila on 30 astetta. Mutta mulla ei ole kuuma. En menny tänään töihin vaan jäin kotiin sairastamaan flunssaa ja kuumetta pois. Ei oo kivaa. Kuume vetää niin nopeasti kamalan väsyneeksi.

En oo pitkään aikaan kirjoitellu. Noh. Viikko sitten viikonloppuna kävimme Tianjinissa. Se on Pekingin naapurikaupunki - semmoinen vaatimaton 10 miljoonan asukkaan jätti. Tianjiniin pääsee Pekingistä junalla puolessa tunnissa. Junan huippunopeus on 350 km tunnissa. (Tuommoisen kun saisi hyvillä opiskelija-alennushinnoilla Oulu-Helsinki välille!!)

Tianjinissa oli tämmöistä hassua arkkitehtuuria. Tuo rakennus esittää joutsenta.

Tianjinissa oli valtava, mukava turistikrääsäkatu. Mukaan tarttui maalaus Yangshuon maisemista sekä semmoinen pieni heppoja kuvaava ryijy.

Viime perjantaina menin kämppikseni ja kämppiksen kiinalaisen kaverin ja kiinalaisen kaverin poikaystävän kanssa katsomaan taikashowta. Siellä oli maailman huippuja esiintymässä. Näimme muun muassa esityksen siitä kuinka taikurin jalat irtautuivat vartalosta ja lähtivät ajamaan polkupyörää toiselle puolelle salia. Lisäksi yksi taikureista lensi tyylikkäästi lavan yläpuolella ja yhden taikurin avustaja katosi ja löytyi lopulta yleisön joukosta keskeltä katsomoa. Se oli aika hämärää...

Tässä mun asunnon vieressä on mukava Ritan niminen puisto. Sinne on kiva karata välillä pois kaupungin vilinästä ja vilskeestä. Muutkin paikalliset tulevat sinne muun muassa lennättämään leijaa, soittamaan viulua, tanssimaan piirileikkejä, harrastamaan taijita, makoilemaan penkeille, laulamaan oopperaa ja niin edelleen. 

Tässä kuva Ritanista illalla.

Eilen tein pienen tutkimusretken Ritan puiston ympäristössä ja eksyin venäjänkieliselle alueelle. Menin ostamaan jäätelöä (semmoista vihreistä herneistä tehtyä jätskiä, joka on oikeesti tosi hyvää!) ja kiinalainen myyjä puhui mulle venäjää. Minä vastasin takaisin kiinaksi ja sitten aloimme puhua kiinan ja enkun sekoitusta. Oli jotenkin absurdia että keskellä Pekingiä täysin kiinalaiselta näyttävä heppu alkaa selittää mulle jotakin venäjäksi. Olisin halunnut kierrellä alueella enemmänkin mutta olin silloin juuri sairastumassa tähän kökköön tautiin ja pyörrytys päässä oli jo kova...

Nyt menen sohvalle makoilemaan ja yritän parantua. Ehkä katson jonkun huonon leffan. Jos jaksan. Ärsyttää olla kipeenä.

Kiina nujertanut mut...? Ehei, ei suinkaan! Verenpaine nousee kyllä säännöllisen välinajoin (kuten tänään aamulla, kun joku ääliö-naapuri alkoi poraamaan viereisessä huoneistossa klo 08:30. (Aloin hakata seinää, ja poraus lakkasi hetkeksi)).

Mitäs muuta on tapahtunut kuluneen parin viikon aikana..? Hmmm..

- Kävin eilen kämppikseni kanssa jalkahoidossa. Oli niin virkistävää! Pekingin kokoinen kaupunki uuvuttaa, vaikka elämänrytmi ei olisikaan kauhean hetkinen. Kello yhdentoista aikaa illalla alkoi mieletön rankkasade ja ukkonen. Tuommoisia kelejä ei näe juuri koskaan Suomessa. Majottauduin parvekkeelle ja seurasin hurjaa säämuutosta.

- Mun sukunimi oli kirjoitettu yhteen lomakkeeseen väärin; olin siinä Pandakoski.

- Huomenna lähdemme päiväreissulle viereiseen kaupunkiin Tianjiniin. Se on tyypillinen 10 miljoonan asukkaan moderni kiinalainen kaupunki.

Laitampa nyt kuvia muutaman viikontakaiselta aro-ratsastus-reissulta.

Ratsaille! Kuvassa näkyy hallitsematon kaaos.

Ja tämmöisissä maisemissa laukkailtiin.

Sekä tämmöisissä.

Kuvassa näkyy iltapalan kärtsäystä.

Ja tässä taas illan ohjelmanviettoa.

Ja lopuksi vielä sympaattinen kuva pilkkupossun ja iso-hepan kohtaamisesta.

 

Me pidettiin viikko sitten tuparit uudessa kämpässämme. Tarjoiltiin suomi-herkkuja ja vietettiin mukavaa aikaa muiden intereiden kanssa. Tässä vielä loppuun kuva meitin olkkarista sekä tarjoiluista.

 

Kehuin hotellimajoitustani aluksi. Viikon huoneessani asumisen jälkeen kuitenkin tajusin, että siellä on pahat kosteusvauriot (ts. täysin homeessa). Huone oli vain tuuletettu hyvin ennen mun saapumista sinne, etten tajunnut ongelman suuruutta heti. Ja tietysti mä näin huoneessa vain oman rauhan, oman kylppärin ja telkkarin Honkkareiden ahtaan majoituksen jälkeen.

Yritin sitten vaihtaa muutaman viikon jälkeen hotellihuonettani ikkunalliseen ja homeettomaan, mutta eihän hotelliväki ajatuksiani huomioinut. He tiesivät vain, että olivat saaneet multa kuukauden vuokran etukäteen ja sillä siisti. Kysymykseen, olisko mulle huonetta ikkunalla vapaana, koska sairastun, vastattiin vain: Mei you. Piste.

Kun sitten torakka-skorpioni-otus-mikälie vielä puraisi minua ja vanhemmat näkivät huoneeni, oli aika ryhtyä kovempiin toimiin. Se oli tappelua. Huone saatiin vaihdettua, kun vanhempani, serkkuni, serkkuni vanhemmat ja kiinalainen perhetuttu seisoivat takanani. Jotenkin mulla oli episodin jälkeen semmoinen olo, ettei hotellin manageri enää kauheasti pidä musta. Lisäksi hotellin kaksi työntekijää halusivat mun välttämättä muuttavan vähän matkan päähän toiseen hotelliin, jossa he myös työskentelivät. Päivittäinen ahdistelu ja kysely alkoi.

Kun sitten yksi interi-kavereistani kysyi, haluaisinko alkaa etsiä hänen kanssaan kimppakämppää, suostuin heti. Kämpän löytäminen vain kahdeksi kuukaudeksi oli kuitenkin hankalaa..

Maanantaina yksi asunnonvälittäjä soitti mulle ja tarjosi 82 m2 kolmiota Jianguomenista. Tiistai-aamuna kävin tsekkaamassa kämpän, ja illalla sitten muutimme sinne. Ajoitus oli täydellinen, koska samana päivänä mun "vuokrasopimus" myös hotellilla lakkasi.

Uusi kämppä on hieno! Aula muistuttaa viiden tähden hotellia. Porraskäytävissä soi hassu pilipali-hissi-musa. Itse kämppä sisältää olkkarin sohvalla, työpöydällä, telkkarilla ja dvd-soittimella. Olkkari yhdistyy keittiöön, josta löytyy jääkaappi, pakastin, liesi, mikroaaltouuni, pesukone ja vedenkeitin. Sitten on kaksi makuuhuonetta, joista toisessa mä punkkaan. Mun huoneesta pääsee suoraan reilun kokoiselle parvekkeelle. On täällä tietysti myös kylppäri. Siellä on oikein kylpyamme :) Vuokran hintaan sisältyy myös ilmainen kuntosali, sauna ja uimahalli toisessa rakennuksessa. Näitä en ole vielä kokeillut...

Maksamme vuokraa noin 70 euroa enemmän kuukaudelta. Uskon, että on sen arvoista.

Jianguomen alueena ei ole yhtä sympaattinen kuin Dongsin hutongit. Tämä alue on kuin Hongkong Island mutta leveimmillä kaduilla. Alue kuuluu Pekingin Central Business Districtiin (CBD). Tiananmenille on taas vain muutaman pysäkin väli eli ihan keskustassa ollaan. Mun työmatka ehkä lyheni vähän, koska ainakaan metrolinjaa ei nyt tarvitte vaihtaa ollenkaan.

Semmoisia uutisia siis tällä kertaa. Passi viisumilla mun pitäis kuulemma saada 20. päivä. Mä uskon vasta, kun passi on konkreettisesti mun käpälässä. Huomenna starttaa sitten reissu Sisä-Mongolian rajoille poni-aro-seikkailuun!