Olen ollut nyt kolme päivää töissä. Se on leppoisaa. Olen kääntänyt kiinankielistä nettisivua kollegani kanssa englanniksi viimeisten päivien aikana. Lisäksi olen opiskellut kiinaa ja surffaillut paljon netissä. Työkaverit on mukavia! Ainoa ongelma on työmatkani, joka kestää puolitoista tuntia. Eka seikkailen metrossa ja sitten matkustelen bussissa pitkin Pekigin todella ruuhkaisia katuja. Toisaalta pidän hotellimajoituksestani niin paljon, etten varmaankaan halua muuttaa lähemmäksi...

Hotelli sijaitsee mukavalla Hutong-alueella.

Ehdin ennen harjoittelun alkua harrastaa turistimatkailua. Käväisin muurin Badaling-osuudella sekä Ding Ling Ming-haudoilla.

Kuvassa näkyy Ding Lingin ympäristöä.

Muuri oli vakuuttava! Päivänä, jolloin kiipesin sinne oli yli 30 asteen helle, mutta lämpötila ei tuntunut kuivuuden takia ollenkaan yhtä hankalalta kuin mitä se on samanasteisina päivinä kosteassa Hongkongissa.

Kävin myös serkkuni kanssa tutustumassa Olympia-alueeseen. Se oli autio kuin mikä!

Kävimme myös Wudaokoussa shoppailemassa.

Yhtenä päivänä kävin myös tutustumassa tiibetiläiseen lama-temppeliin, joka oli upea! Yhden paviljonkin sisällä oli 18-metrinen Buddha-patsas, joka oli veistetty pelkästään yhdestä puusta. Sisällä ei saanut valokuvia, joten mulla ei ole nyt näyttää todisteita patsaasta.... Tuo yläkuvan leijona-otus oli kanssa kiva.

Lama-temppelipäivänä oli kirkas taivas.

Olen tässä miettinyt lounas-rahojen tienaamista Kiinassa. Yksi tapa voisi olla valokuva-bisnes. Kiinalaiset ovat innokkaita ikuistamaan kaiken mahdollisen kameroillaan -myös länkkäreiltä näyttävät tyypit. Olen tässä jo miettinyt hinnastoa poseerauksista: peruskuva: 1 yuan, kuva hymyllä: 2 yuan, kuva jossa pidän kädestä kiinni ja näytän voiton merkkiä: 3,5 yuan. Hinnat ovat tietysti vähän korkeampia riippuen siitä, kuinka monta kiinalaista haluaa poseerata kanssani kuvassa.

Jaahas. Nyt pitää mennä unten maille. Olen saanut huomiseksi kutsun työkaverini luokse lounaalle. Aiomme opiskella kiinaa... Menimme tänään työpäivän jälkeen päivälliselle Dongzhimenin alueelle, ja tapasin siellä mandariinia täydellisesti puhuvan amerikkalaisen (yhden pomoistani) sekä kanadalaisen. Kieli on siis mahdollista oppia, vaikka ei olisikaan native speaker.

Olen muuten syönyt viimeisen viikon aikana enemmän lihaa kuin mitä olen syönyt Suomessa viimeksi viettämieni kahden vuoden aikana. Nyt jaan joka päivä työkavereideni kanssa vähintäänkin lounaan. Kasvisruokavalio alkaa olla mahdottomuus toteuttaa. Pekingissä olen siis lihansyöjä, Suomeen takaisin palatessani jälleen kerran kasvissyöjä...