Olen Hongkongin rajan toisella puolella Shenzhenissa. Olen luksus-kylpylassa. Kavin asken saunassa - edellisen kerran kavin uuden vuoden aattona. Kavin myos ihonkuorinnassa, lilluin erilaisissa porealtaissa seka katsoin televisiota jalkahieronnan seka pedikyyrin aikana. Vieressani on tiski, josta saa syoda niin paljon erilaisia eksottisia ja vahemman eksoottisia hedelmia kuin napa vetaa. Jaateloa on myos rajattomasti tarjolla. Mun henkilokohtainen mielipide Shenzhenista ei ole kovin ruusuinen, mutta on taalla sentaan jotkut asiat kohdallaan -loistavat kylpylat!

Paiva ei alkanut kylla kovinkaan hyvin. Kun saavuin Shenzheniin sain matkatoimistosta (e-Long) tekstiviestin, etta huomisen lentoni on peruttu. Viestissa pyydettiin soittamaan matkatoimistoon mahdollisimman pian (ASAP). Puhelimessa minua pyydettiin matkustamaan Shenzhenin e-longin toimistoon hankkimaan uusi lippu.

Olin todella arsyyntynyt. Pekingissa minulla meni lippujen metsastamiseen lahes kolme tuntia, kun seikkailin eka metrossa ja sitten taksissa taksikuskin kanssa joka ei puhunut sanaakaan englantia ja jolla ei ollut juurikaan hajua minne olimme menossa. Ensin taksikuski sanoi zhi dao (= "joo tiedan kylla missa se on") kun kerroin e-longin Pekingin osoitteen. Kuitenkin matkan aikana minun piti kolme kertaa da dianhua (=soittaa puhelu) e-longin matkatoimiston palveluhenkilolle, joka sitten antoi kiinaksi taksikuskille ajo-ohjeita. Taksikuski ei ollut ilkea eika yrittanyt kusettaa mua (matka maksoi vain noin 3 euroa). Pekingin taksikuskeilla nyt vaan ei ole oikein kaupungin kartta halussa... Tosin en tieda, voiko heita syyttaa siita, kun kaupunki on niin valtava ja muuttuu niin valtavalla vauhdilla.

Joka tapauksessa, ajattelin etta jos sama ruljanssi on taas edessa (ja talla kertaa viela matkalaukkujen kanssa kaupungissa, jota en juurikaan tunne) niin minulla napsahtaa pinna. Kiina opettaa todellakin karsivalliseksi (ja myos kiristelemaan hampaita seka lahes itkemaan puhelimessa, jotta saisi asiat hoidetuksi).

Kiinassa reissatessa ei kannata juurikaan suunnitella asiota liian pitkalle ja liian paljon. Asiat sujuu jos sujuu. Kun matkustin Pekingista Shenzheniin vajaa viikko sitten Shanghain kautta, lento oli nelja tuntia Shanghain puolella myohassa. Shenzhenissa taas emme paasseet laskeutumaan, vaan jouduimme kaartelemaan kaupungin ylla lahes tunnin rajun ilman takia. Se oli ensimmainen kerta kun minua pelotti lentokoneessa. Olin perilla Hongkongissa vasta yhdentoista jalkeen illalla, enka kuudelta niin kuin olin suunnittelut. Tanaan minulla oli taas tarkoitus matkustaa Hongkongin ja Shenzhenin raja-asemalta suoraan kylpylaan eika seikkailla pari tuntia metsastamassa uutta lentolippua jossakin uudessa hassussa kaupunginosassa.

Joskus kylla mietin, etta miksi teen elamani niin hankalaksi... Oli ollut paljon helpompi menna vain Suomeen kesatoihin. Olisin tienannut paljon enemman rahaa, ihmiset ymmartaisivat taydellisesti seka Oulun murteen etta Vantaan slangin, asiat rullaisivat paljon yksinkertaisemmin, saisin kysymyksiini vastauksia ja olisin edelleen kasvissyoja. Toisaalta taas musta on huippua palata huomenna takaisin Pekingiin! Siina kaupungissa on kaikesta ilmansaasteesta ja melusta huolimatta jotakin kasittamattoman viehattavaa.

Sita ennen ajattelin tosin katsoa viereisessa huoneessa viela jonkun hyvan elokuvan, kayda kiinalaisessa hieronnassa, menna viela saunaan ja uimaan seka syoda noita tuoreita hedelmia mahan taydelta (litsit on erityisesti hyvia!). Taalla kylpylassa saa viettaa 24h ja ajattelin olla taalla ainakin huomisaamuun, ehka aamu-kymmeneen saakka... Heippatirallaa! Ma lepuutan nyt hermojani...