Näin lauantaina aamuyöstä kummallista unta lohikäärmeestä. Se oli hassua. En ole koskaan ennen nähnyt unia lohikäärmeistä.

Vanhempani saapuivat lauantai-aamusta Pekingiin. Päätin mennä heitä vastaan lentokentälle, jotta he varmasti löytäisivät oikeaan majoitukseen eli hotelliin, jossa minäkin asustan. Taksikuskille kun pitää sanoa oikeilla soinneilla ensin Dongsibeidajie liu tiao (hotellin osoite) sekä välillä huutaa kiinaksi  yoibianr! (oikealle!) ja zuobianr! (vasemmalle!). Sekä tietysti pitää myös sanoa duiduiduiduidui (joojoo) sopivissa kohdissa. Niimpä laitoin kellon soittamaan seitsemän aikoihin aamulla, jotta olisin kentällä vastassa aikataulussa.

Olen kaikkea muuta kuin aamuihmisiä. Menin unenpöpperössä suihkuun ja ihmettelin edelleen hassua lohikäärmeunta. Pyyhin naamani ovenkahvassa roikkuvaan pyyhkeseen... ja aloin kiljua. Huuleni vieressä roikkui jokin yli kymmensenttimetrinen kamala ötökkä. Se puraisi ikävästi. Laitoin paniikissa jotakin löytämiäni vaatteita päälleni ja juoksin pikaisesti hotellin respaan. Respassa oli vastassa työntekijäpoika, joka osaa puhua auttavaa englantia. Huidoin huoneeseeni, osoitin puremajälkeä, sönkötin tapahtumat englanniksi ja näytin varmaan aivan aaveen nähneeltä.

Poika lähti katsomaan mikä oli hätänä. Osoitin kauhuissani kylppärin lattialla lojuvaa pyyhettä ja änkytin että "Se on siellä! Se on siellä! Se puri mua tähän!". Poika potki pyyhettä ja näki sen sisällön. Hän huudahti ja hyppäsi pelästyneenä kylppäristä äkkiä ulkopuolelle. Sitten hän totesi peloissaan "I think it's dangerous. Take it easy". Jaah, se oli aika hankalaa. Aloin panikoida. Oliko mua purrut nyt skorppari? Alkaako myrkky levitä? Eikö silloin sitten pidä pysyä hiljaa ja paikalleen, ettei myrkky ehdi levitä kaikkialle elimistöön? Meneekö minulta näkö ja taju? Kuinka äkkiä minun pitää saada vastamyrkkyä? Aloin muistella kaikkia näkemiäni luontodokkareita ja yritin miettiä minkälaisia neuvoja niissä oli annettu. Otin äkkiä Suomesta saamaani allergialääkettä ensiapuun ja laitoin  puremajäljen kohdalle kortisoonia. Poika sanoi, että apu on tulossa aivan pian ja ohjasi minut hotellin respaan.

Kohta kaksi muuta hotellin työntekijää oli paikalla: vanhempi nainen (vissiin "the big boss") ja yksi nuorempi työntekijä, jonka näen tavallisesti siivoavan huoneita. He alkoivat puhua keskenään kiinaa. Minä en ymmärtänyt mitään. Aloin hermostua entistä enemmän. Pitääkö tässä nyt lähteä lääkäriin? Mikä se ötökkä oikein oli? Oliko se hengenvaarallinen? Eteneekö naisten keskustelu mihinkään? Hetken seurattua jutustelua, päätin soittaa pomolleni. Hän puhuu tietysti kiinaa ja hyvää englantia. Hän voi kertoa minulle mikä on hätänä ja toimia tulkkina tilanteessa. Kello oli kahdeksan lauantai-aamulla.

Pomoni vastasi puheluun ja oli heti mukana auttamassa, kun olin selittänyt että jokin käsittämättömän iso monsteri-ötökkä hyökkäsi mun kimppuun aamulla kylppärissä. Annoin puhelimen ötökän nähneelle pojalle, jotta hän voisi kertoa tapauksesta. Poika alkoi selittää, mutta oli ehtinyt sanoa vasta ehkä vain pari lausetta, kun vanhempi nainen ("the big boss") nappasi puhelimen pojan kädestä mitään varoittamatta. Sitten alkoi naisen selitys kiinaksi puhelimessa.

Kun sain puhelinmen takaisin tältä "the big bossilta", pomoni tokaisi minulle "Paula, se oli vain hyttynen, joka pisti sinua". Raivostuin refleksinomaisesti. "Hyttynen! Voi herranjestas. Olenhan minä elämäni aikana nähnyt hyttysiä. Minä vannon. Se ei ollut hyttynen. Se oli joku valtava jättiläisen kokonoinen ötökkä. Ennemminkin skorpioni ja se puri minua!" Samaan aikaan kun pauhasin puhelimessa toinen naisista ohjasi minut takaisin huoneeseeni ja ohjeisti minua, kuinka hyttysiltä tulee suojautua. "Katsos tämmöisen vempaimen kun asennat näinnikkään tähän, niin hyttyset kaikkoaa". En oikein jaksanut keskittyä ohjeistukseen. Etsin ötökän nähneen pojan käsiini (samaan aikaan kun puhuin pomoni kanssa puhelimessa) ja huudahdin: "Sinä näit sen ötökän. Selitä nyt tuolle ('the big bossille') mitä näit! Se ei ollut hyttynen! Ja sinä sanoit että se on vaarallinen!" Tässä vaiheessa 'the big boss' ajoi pojan vissiinkin jonnekin takahuoneeseen. Olin hämmentyneen kauhistunut. Pojan kommenti ennen hänen mystistä katoamistaan oli huolestunu ilme ja kehoitus: "Mene lääkäriin".

Sitten jäin yksin. Tai olin edelleen puhelinyhteydessä pomooni. Hän sanoi, että nainen valehteli selvästi. Sitten hän kertoi, että aivan mun hotellin vierestä löytyy lääkäri, jossa puhutaan englantia. Mun pitäisi nyt mennä mitä pikimmin sinne. Ajattelin siinä vaiheessa, että multa olisi todennäköisesti jo taju mennyt, jos ötökkä olisi ollut kamalan vaarallinen, mutta päätin silti etsiä kaikesta huolimatta lääkärin käsiini. Mulla kun ei ole minkäänlaista tietämystä Kiinan ötökkäkannasta ja kukaan hotellilla minua ei ainakaan auttaisi. Löysin lääkärin nopeasti, mutta kukaan ei puhunut siellä englantia. Vastaanoton täti naureskeli mulle kun yritin selittää elekielellä tilannetta ja oli kiikuttamassa mua lopulta hammaslääkärille kun näytin puremajälkeä. Luovutin ja päätin lähteä vanhempia vastaan lentokentälle.

Pomoni soitti mulle matkalla, ja kysyi oliko kaikki ok. Sanoin, että on, koska olisin jo todennäköisesti kuollut jos kyseessä olisi ollut vaarallisen myrkyllinen otus. Tässä vaiheessa mua sekä nauratti että raivostutti samaan aikaan. Kysyin pomolta suoraan: "Oliko naiselle ("the big bossille") tärkeämpää hänen hotellinsa maine kuin minun terveyteni?" Pomoni vastaus kuului yksinkertaisesti: "Kyllä". Sitten kysyin: "Entä jos kyseessä olisi ollutkin vaarallinen ötökkä? Kuka olisi ollut silloin vastuussa kriittisesti tilastani? Mikä olisi ollut 'the big bossin' vastuu, kun hän kerta antoi valheellista tietoa?". Näihin kysymyksiin en saanut vastausta. Se opin, että Kiinassa ei todellakaan kannata sairastua vakavasti... Apua saa vain, jos on yhteyksiä ja rahaa eikä kai välttämättä aina silloinkaan.

Kaikki hyvin loppu hyvin. Onneksi. Olen nyt aika varma, että huulessani roikkuva valtava ötökkä-otus oli käsittämättömän suuri torakka.Yök. Sain kroonisen ötökkäkammon. Ennen mua on aina huvittanut ampiais-fobiaa potevat ihmiset.

Vastoinkäymiset lauantain ja viikonlopun osalta eivät muuten loppuneet tähän, vaan sitten alkoi taisto "the big bossin" kanssa mun hotellihuoneen vaihdosta toiseen huoneeseen. Mutta se onkin jo sitten aivan toinen tarina. Ja kerron sen jonakin toisena päivänä. Mainittakoon nyt tässä kuitenkin, että huoneen vaihto onnistui lopulta kun sain avukseni vanhempieni, tätini, tätini miehen, serkkuni sekä heidän kiinalaisen ystävänsä näkyvän taustatuen. Taisto ei ole silti vieläkään täysin loppunut.

...to be continued...